Patikointini taustoja

Mistä tämä rakkaus patikointiin on oikein lähtenyt ja missä kaikkialla olen jo ehtinyt käydä? Olen patikoinnin ja retkeilyn parissa vielä melko aloittelija. Aloitimme mieheni kanssa patikoinnin noin kaksi vuotta sitten Helvetinjärven kanssallispuistosta. Takana on jo kuitenkin useampi reissu ja kilometri, joten pikku hiljaa kokemustakin on kertynyt ja varmasti kertyy lisää.

Iltanuotio Lemmenjoella.

Ravadasköngäs syksyllä 2017.

Patikointi on vienyt mennessään, ihan totaalisesti. Rakastan sitä kaikkea retkeilyssä; luonnon rauhaa, maisemia, telttaöitä, iltanuotioita, retkiruokaa, yhdessä olemista ja tekemistä. Vielä ei ole reissuille ihan hirveitä kelejä osunut, joten pääasiassa olemme saaneet myös nauttia mahtavista ilmoista. Haaveilin retkeilystä jo pitkään ennen ensimmäistä reissuamme. Mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että hän saa viettää metsässä aikaa muutenkin eikä ole kiinnostunut retkeilystä. Hän siis metsästää, joten kyllä, hän viettää metsässä aikaa useasti metsästyskaudella. Joku kaunis päivä hän kuitenkin ehdotti, että voisimme lähteä Helvetinjärvelle kokeilemaan. Miesten täytyy näköjään saada itse keksiä, jotta tekeminen on mieleistä! ;) 

Ensimmäisestä reisussta asti olemme molemmat olleet sitä mieltä, että lisää reissuja ja kokemuksia on saatava. Helvetinjärvelle lähtiessämme ei varusteet kyllä olleet ihan kohdillaan, mutta onneksi meidän ei tarvinnut niitä kantaa kaikkia mukanamme, vaan patikoimme niin, että yöpymiskamppeet poimimme autosta päivän päätteeksi. Reissu oli raskas ensikertalaisille kaikkine rappuineen, mutta todellakin sen arvoinen. Olin aivan haltioissani siitä, miten kaunista Suomen luonnossa onkaan. Ja ennen kaikkea, miten onnellinen olenkaan siitä, että olemme löytäneet yhteisen harrastuksen, jota kohtaan molemmilla on suuri into. <3

Sen reissun jälkeen on kilometrejä metsässä alkanut kertyä. On tullut vierailtua useammassa kansallispuistossa kuten Seitsemisessä, Teijossa, Repovedellä, Kurjenrahkassa, Pallas-Yllästunturilla ja Lemmenjoella. Näistä ehdottomasti sydämeni vei Lemmenjoki. Sinne haluan palata uudelleen, mielellään mahdollisimman pian. Muita suosikkejani on näistä Teijo ja Repovesi. Kansallispuistojen lisäksi on tullut vierailtua myös muun muassa Joutsijärvellä Kullaalla. Sitä suosittelen kyllä etenkin näin Satakuntalaisille. Siellä saa nimittäin kokea hieman erämaista tunnelmaa ja on paikkana kyllä erittäin kaunis. 

Matkan varrella on tullut paljon ajatuksia siitä, mitä varusteita metsässä todella tarvitaan ja mitä sinne ei mukanansa kannata kantaa. On tullut kokemuksia siitä, millaiset ovat hyvät retkeilykengät ja millaisilla ei kannata metsään lähteä rinkan kanssa. Myös vaatetuspuolesta on tullut tehtyä monia huomioita, joita ei ilman retkeilykokemuksia oikeastaan edes osaa ajatella. Varusteet ovat muuttuneet ensimmäisestä retkestä tähän päivään melkoisesti ja niihin on kyllä uponnut ihan kiitettävä summa rahaakin. Vielä on paljon opittavaa enkä malta odottaa, kun tänä vuonna jossain kohdassa pakkaamme rinkat ensimmäisen kerran ja suuntaamme luontoon nauttimaan!

Nyt suunnitelmissa on etenkin kesän kohokohta! Lähdemme nimittäin häidemme jälkeen häämatkalle Lappiin! En voisi kuvitellakaan mitään muuta kohdetta häämatkaksemme, reissusta tulee varmasti juuri meidän näköisemme ja meille täydellinen. Matkakohteet ovat täysin avoimia vielä, mutta suunnitelmissa on patikoinnin lisäksi käydä myös testaamassa esimerkiksi melontaa, maastopyöräilyä ynnä muuta sellaista, mitä ei koirien ollessa mukana reissussa pääse oikeastaan kovin helposti tekemään. Häämatkan ajaksi koirat jäävät siis hoitoon muualle ja reissusta tulee ensimmäinen ilman koiria. Mitenhän sitä osaa teltassakaan yöpyä ilman karvakavereita! Innolla odotan, että saamme matkasuunnitelmat lyötyä lukkoon ja pääsemme matkalle!

Palataan jälleen!

Rakkaudella Sonja

Oma tupa, oma lupa

Viime vuoden lopulla siitä vihdoin tuli totta; ostettiin ihan oma koti! Meidän molempien ensimmäinen omistusasunto ja myös meidän ensimmäinen yhteinen oma koti. <3 Sattumien summaa, että päädyttiin nyt ostamaan oma, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Ihana päästä muuttamaan vuokrakodista ihan omaan kotiin ja saada näin ollen yhdessä tehdä siitä juuri meidän näköinen.

Mutta, jotta ei päästäisi liian helpolla, ostimme vanhan rintamamiestalon. Talomme on vuosimallia -55 ja näin ollen siellä on meille ihan riittämiin tekemistä. Se on pieni ja söpö, ja tiedän, että tulemme viihtymään! Ensimmäisenä remontin kohteena on vesiputkien ja viemäröintien tekeminen taloon, sillä talossa on ollut vain pihalla kaivo eikä juoksevaa vettä näin ollen ole taloon tullut. Talo on sisältä hyvässä kunnossa, joskin ei meidän näköinen. Talon rakenteita on myös tutkittu ja ne ovat erinomaisessa kunnossa.

Kun viemäröinti ja vedet saadaan taloon jätevesijärjestelmineen, on seuraavana tietenkin kylpyhuoneen rakentaminen. Vintille vievät vanhat portaat on jo purettu, sillä ne olivat ainoalla mahdolliselle kylpyhuoneen paikalla. Kylpyhuone tulee olemaan pieni ja sinne pitää mahduttaa kaikenlaista; wc, pesuallas, pyykinpesukone, suihku ja lämminvesivaraaja. Ahdasta tulee olemaan, mutta eiköhän siitäkin ihan toimiva saada. Onneksi sauna on omana rakennuksenaan pihassa!

Talossa ei ole tällä hetkellä makuuhuonetta ollenkaan, joten kylmän vintin rakentaminen asuintilaksi on pakollista. Vinttiin tuleekin meille makuuhuone ja vaatehuone sekä lisäksi aulatilaa, joka on myöhemmin mahdollista muuttaa makuuhuoneeksikin jollain keinoin. Keittiössä on tällä hetkellä vain vähän kaappitilaa, sillä asunto on toiminut kesäasuntona viimeiset vuodet. Kaapistot ovat kuitenkin siistit, joten niiden kanssa elämme nyt pienillä muutoksilla siihen asti, että näemme riittääkö budjetti tämän vuoden puolella keittiöremonttiin.

Myös katto kokee remontin, sillä vaihdamme tiilikaton peltikatoksi. Tiilikatto on sinänsä hyväkuntoinen, toki pesua se vaatisi, mutta haluamme vaihtaa painavat tiilet kevyempään peltikattoon. Ja kun vanhat portaat on purettu vinttiin, tarvitaan luonnollisesti uudet. Niidenkin paikka on jo suunniteltuna, joten jossain kohtaa niidenkin rakentaminen tulee ajankohtaiseksi. Nyt tällä hetkellä kuitenkin on keskitytty vintin rakentamiseen ja kun siellä on osittain valmista, puhkaistaan portaille uusi paikka.

Ja kun kaikki pakolliset hommat on hoidettu, olisi tarkoitus laittaa myös olohuoneen pinnat kokonaan uusiksi sekä eristää tuo kylmä kuisti lämpimäksi tilaksi. Lisäksi edessä on runsaasti pihatöitä. Mutta tästä kaikesta huolimatta, odotan innolla, että pääsemme muuttamaan. Odotan sitä, kun saa asua omassa omakotitalossa maaseudun rauhassa. Naapurit ovat kuitenkin lähellä mutta eivät kuitenkaan seinän takana. Koirien kanssa on helppo lähteä lenkkeilemään lähimetsään sekä saa lenkkeillä hiekka- ja metsäautoteillä asfaltin sijasta.

Aika ihanaa.

Rakkaudella Sonja

Tekstien takaa

Heippahei ja tervetuloa uuden Rinkassa ja Rintsikassa -blogin pariin!

Väsynyt, mutta onnellinen Joenkielisen huipulla.

Tekstien takaa löytyy 24-vuotias sairaanhoitaja Satakunnasta, jonka suuri rakkaus on patikoiminen ja joka juuri avopuolisonsa kanssa osti vanhan rintamamiestalon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, blogin nimi muodostuu siis minulle rakkaista asioista ja blogi käsittelee niin patikointia kuin rintamamiestalon remontointia ja siellä asumista. 

Olen luontoa ja omaa rauhaa rakastava, maalta kotoisin oleva nuori nainen.  Oman kodin ostaminen on ollut haaveissa jo useamman vuoden ja vihdoin, vuoden 2017 lopussa, meille tarjoutui mahdollisuus ostaa oma koti. Kaupungissa kerrostalossa tai rivitalossa asuminen ei ole ikinä ollut se minun juttu, vaan aina sisimmässäni olen kaivannut takaisin maalle. Kuvittelin, että palveluiden läheyisyydessä asuminen olisi jotenkin hienoa, mutta ei, kaipaan silti omaan rauhaan maaseudulle. Nyt kuumeisesti odotellaan remonttien edistymistä siihen pisteeseen, että pääsemme muuttamaan. 

Perheeseeni kuuluu avomies sekä kaksi koiraa; shetlanninlammaskoira Aida ja australianpaimenkoira Janni. Patikointi-aiheiset postaukset tulevat siis varmasti käsittelemään myös koirien kanssa patikointia! Koirat ovat olleet tähän asti meidän jokaisella reissullamme mukana, joten kokemusta koirien kanssa kulkemisesta luonnossa on kertynyt. 

Bloggaamisesta minulla on kokemusta jo entuudestaan. Jostain syystä vain into on lopahtanut jossain kohtaa. Uskoisin kuitenkin, että näistä kahdesta rakkaasta asiasta riittää kirjoitettavaa ja pohdittavaa. Aion jatkaa rennolla linjalla blogin suhteen. Ajattelen, että noin yksi postaus viikossa on alkuun ainakin sopiva tahti. En halua pyrkiä postaamaan aluksi liian tiheästi, jotta jutut eivät lopu ja into pysyisi yllä. 

Te, jotka olette blogiini löytäneet, toivoisin teiltä heti toiveita postausten suhteen. Mistä haluaisitte kuulla? Aloitetaanko taloasioista vai retkeilystä? Kuullaan pian!

Rakkaudella Sonja